Kollegoilta saamani arvioinnin ensimmäinen elämäntyöpalkinto kirvoitti iloisen yllätyksen. Se pani myös pohtimaan, mitä arviointi on minulle merkinnyt, ja mikä on sen ytimessä. Astuin arvioinnin pariin 1990-luvun alussa, jolloin aloin tehdä Stakesille eli nykyisen THL:n edeltäjälle teknologia-arviointeja muun muassa erääseen EU-hankkeeseen kuuluneista älykodeista. Siihen aikaan ei maassamme ollut arviointikoulutusta, eikä maassamme voi muuten vieläkään suorittaa akateemista tutkintoa arvioinnista. Työskentely ympäristöpsykologina silloisessa Teknillisessä korkeakoulussa, nykyisessä Aalto-yliopistossa, oli tuolloin takaavinaan pätevyyden.
Yhdyskuntasuunnitteluun suuntautuneena toimintatutkijana jouduin sekä käynnistämään erilaisten osallistujien kanssa kehittämisprosesseja että arvioimaan niitä, usein sukupuolinäkökulmasta. Myöhemmin toimin European Evaluation Societyn ja Suomen Arviointiyhdistyksen hallituksen jäsenenä ja yhdistyksen monivuotisena puheenjohtajanakin.
Parasta arvioinnin saralla on mielestäni ollut erilaisuuksien kohtaaminen ja niistä oppiminen. Kansainvälisissä arviointikonferensseissa osallistujat tulevat eri kulttuureista ja aloilta, mutta heitä yhdistää samanlainen lähestymistapa, arvioiva ajattelu. Arviointikenttä voi myös kollektiivina nostaa esiin uusia normeja, käsitteitä ja malleja, joilla hahmottaa maailman tilaa yhteiskunnan muuttuessa.
Michael Pattonin esiin nostama ”transformational evaluation” on arvioinnin uusin lähestymistapa, joka korostaa myönteiseen muutokseen tähtäävää tiedon tuottamista ja oppimista. Suoraa polkua muutokseen ei ole, mutta systeemisellä otteella ja käsitepakilla, monipuolisilla menetelmillä ja eri osapuolten välisellä yhteistyöllä voidaan lähestyä toivottua päämäärää.
On erityisen tärkeää, että arvioitsija ei ole osa ratkaistavaa ongelmaa, vaan osa sen ratkaisua. Siksi teollista yhteiskuntaa edustavan OECD:n ns. DAC-kriteerit korvataan uusilla ekologisilla, sosiaalisilla ja eettisillä perusteilla. Silloin muun muassa aivotutkija Katri Saarikiven peräänkuuluttama digitaalisen ajan tärkein taito, empatia, voidaan nostaa uusiin kriteereihin.
Itseäni on askarruttanut jo pitkään kysymys, minkälaista voisi olla kansallinen arviointipolitiikka. Kehittyvissä maissa kansallista arviointipolitiikkaa pidetään tärkeänä demokratian edistämisen välineenä. Euroopassa sitä ei niinkään harrasteta, mutta mielestäni myös meillä pitäisi koota tässä asiassa vähäiset voimavaramme yhteen.
Vaan minkälaista olisi myönteiseen muutokseen tähtäävä kansallinen arviointipolitiikka? Siihen saa varman vastauksen vasta, kun erilaiset arviointiyhteisömme ovat kokoontuneet valppaana verkostona pohtimaan asian tarpeellisuutta. Suuntaviivoja voinee etsiä Suomen kestävän kehityksen politiikan ja Agenda 2030:n toteutuksen arvioinnista, joka tehtiin monimenetelmällisesti suurella asiantuntijajoukolla, yhdessä oppien. Toimintatapaa voisi laajentaa vielä paikallisaktivisteihinkin ja levittää samalla arvioivaa ajattelua suoranaisena elämänasenteena.
Sokrates esitti muinoin, että ”viisain on se, joka tietää, mitä ei tiedä”. Tämä ei enää pidä paikkaansa, sillä kompleksisten ja ilkeiden ongelmien aikakaudella on pyrittävä ratkomaan myös tuntemattomia tietämättömyyksiä. Lisäksi pitää yrittää saada aikaan muutosta, jopa globaalilla tasolla!
Liisa Horelli
Kirjoittaja on ympäristöpsykologian dosentti Aalto-yliopistossa. Hän on tehnyt arviointien ohella myös arviointitutkimusta. Horelli on toiminut Suomen Arviointiyhdistyksen puheenjohtajana ja monivuotisena hallituksen jäsenenä. Hän jatkaa Global Parliamentarian Forum for Evaluationin hallituksen jäsenenä Euroopan edustajana.
Lähteet:
van der Berg, R, D., Magro, C. & Adrien, M-H. (2021) Transformational Evaluation for the Global Crises of Our Times. Ideas.
Berg, A., Lähteenoja, S., Ylönen, M., Korhonen- Kurki, K., Linko, T., Lonkila, K.-M., Lyytimäki, J., Salmivaara, A., Salo, H., Schönach, P., Suutarinen, I., 2019. PATH2030 – An Evaluation of Finland’s Sustainable Development Policy. Publications of the Government ́s analysis, assessment and research activities 23/2019. Helsinki: Prime Minister’s Office.
