Petra Mikkolainen, SAYFESin hallituksen varajäsen ja sihteeri. Toimii Development Evaluation Consultant tittelillä Fortikossa.
Suomessa on Suomen Arviointiyhdistys (SAYFES) ry, joka edistää arviointia. Arvioinnilla tarkoitetaan ”jonkin kohteen – toiminnan, hankkeen, ohjelman tai politiikan – järjestelmällistä arvon määrittelyä. Siinä kerätään valittujen kysymysten, kriteerien ja niitä mittaavien indikaattoreiden avulla arviointitietoa, jonka perusteella tulkitaan tulokset, tehdään johtopäätökset ja laaditaan suositukset.” kuten SAYFESin hallituksen jäsenet Liisa Horelli ja Anu Räisänen valottavat Helsingin Sanomien mielipideosastolla heinäkuussa 2019.
Toiminta on siis arviointia ja vastaava verbi on arvioida. Mutta miksi kutsutaan henkilöä, joka tekee arviointeja? Onko hän arvioija vai arvioitsija? Kotimaisten kielten keskuksen (eli vanhalta nimeltään Kielitoimiston) neuvonnan mukaan molempia sanoja voi käyttää ja ne löytyvätkin kyseisen organisaation ylläpitämästä sanakirjasta (jonka nimi on kuitenkin – perinteille uskollisesti – Kielitoimiston sanakirja).
Suomessa on myös aika yleisesti käytössä termi evaluointi, joka on tietenkin johdettu englannin sanasta ”evaluation”. Ainakin oman kokemukseni mukaan se viittaa usein kehitysyhteistyön arviointiin. Myös evaluointi löytyy Kielitoimiston sanakirjasta.
Sitten tuleekin vaikeampi pala purtavaksi: voiko sanoja evaluaattori ja evaluoitsija käyttää? Ne eivät löytyneet sanakirjasta, joten oli pakko kääntyä Kotimaisten kielten keskuksen neuvonnan puoleen. Sieltä vastattiin näin: ”Sanat arviointi ja arvioida sekä evaluointi ja evaluoida löytyvät Kielitoimiston sanakirjasta ja tarkoittavat samaa asiaa. Suomen kielessä on myös johdokset arvioija ja arvioitsija, mutta vastaavia englannista johdettuja tekijännimiä ei ole ainakaan vakiintuneessa käytössä. Siitä kertoo myös se, ettei niitä ole Kielitoimiston sanakirjassa. Sinänsä tällaisten johdosten muodostaminen on kyllä täysin mahdollista, kuten mainitsemasi evaluoija ja evaluaattori. Kannattaa miettiä tilanteen mukaan, ovatko ne lukijalle ymmärrettäviä vai onko suomenkielinen, vakiintunut vaihtoehto toimivampi. Arvioija ja arvioitsija ovat keskenään rinnakkaiset, vaihtoehtoiset. Niistä lyhyempi on ainakin Kielitoimiston sanakirjan mukaan tavallisempi”.
Hienoa – asia tuli selväksi. Eli, käyttäkäämme ensisijaisesti ilmaisua arvioija (tai arvioitsija), mutta jos tilanne sen sallii, niin kielikello ei kalahda, vaikka käyttäisi termejä evaluoija tai evaluaattori.
Tittelit haastavat pohtimaan arvioinnin perimmäistä roolia
Suomen kieli on kuitenkin tunnettu rikkaudestaan ja suomalaisten taipumus kehitellä jatkuvasti uusia sanoja on meikälaisten ominaispiirre. Yksi näistä sanoista on evoluuttori, johon SAYFES:in hallituksen jäsen ja pitkän linjan arvioija, Petri Uusikylä, törmäsi erään ministeriön tilaamassa toimeksiannossa. Uusikylän hauska mutta samalla oivaltava blogi-kirjoitus Sitran sivuilla sukeltaa paljon syvempiin vesiin kuin ”pelkkä” semantiikka. Hän kuvailee evoluuttoria kehittäjäkumppaniksi, jonka avulla organisaatiot voivat itse yhdessä asiakkaidensa ja sidosryhmiensä kanssa ratkaista ongelmia.
Toisaalta olen havainnut, että koko sana arviointi loistaa poissaolollaan valtamedioissa. Paljon yleisempiä termejä ovat selvitys ja tutkimus. On tyypillistä lukea sanomalehdistä, että: ”Se ja se organisaatio tilasi selvityksen, jonka tulokset osoittivat, että…”. Keitäs nämä selvityksen laatijat sitten ovat? Ovatko he selvittäjiä? Kielitoimiston sanakirjan mukaan selvittäjä viittaa pesänselvittäjään tai lennonselvittäjään. Ovatko nämä mystiset selvittäjät oikeasti arvioijia?
Tämä keskustelu herättääkin melkein eksistentiaalisia kysymyksiä arvioinnin roolista. Mikä on selvitys? Miten se eroaa arvioinnista? Se lienee sentään selvää, että tutkijat tekevät tutkimusta.
Kysyjiä moneen lähtöön
Yhteyksiä arvioijien ja muidenkin ammattiryhmien kuin ”selvittäjien” ja tutkijoiden välillä löytyy – yksi näistä ovat toimittajat. Podcastissa Avoin kysymys Olli Seuri keskustelee tunnettujen suomalaisten toimittajien kanssa oikeiden kysymysten esittämisestä. Tässä piilee myös arvioinnin yksi peruselementeistä. Uutisvuodostakin tuttu Reetta Räty kutsuukin itseään havainnoitsijaksi ja kyselijäksi. Toisessa jaksossa vaaliväittelyjen rautainen ammattilainen, Seija Vaaherkumpu, luonnehti itseään ammattikysyjäksi.
Tästäpä herääkin kysymys! Mikä sinulle on arvioinnissa tärkeintä, olitpa sitten arvioinnin toteuttaja, tilaaja, tulosten käyttäjä tai jokin muu? Onko se vastausten löytäminen kiperiin ongelmiin? Tilivelvollisuus veronmaksajille? Oikeiden suositusten määrittely? Prosessi, jossa oikeiden kysymysten laadinta on melkeinpä tärkeämpää kuin vastaukset niihin?
Näihin pohdintoihin pureudumme useissa SAYFESin koordinoimissa tilaisuuksissa, joista seuraava on heti joulukuussa. Tule mukaan keskustelemaan arvioinnin roolista ja mahdollisuuksista hallitusohjelman lupausten toteutumisen todentamisessa ja tietoon perustuvassa päätöksenteossa. Tilaisuus Arvioinnin rooli pitkän aikavälin politiikan ja sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden edistämisessä – Osallistavaa ja osaavaa Suomea arvioimassa järjestetään Helsingissä 17.12.2019 klo 13:00.
Ilmoittaudu mukaan!
