Arviointineuvos Kati Rantala, lainsäädännön arviointineuvoston sihteeristö
Yksittäisiä lakeja laadittaessa olisi hyvä ottaa oppia siitä, kuinka aiemmin laaditut lait toimivat. Näin osattaisiin varoa ongelmia tuottavia ratkaisuja. Aiemmasta oppiminen on mahdollista, jos lakien toimivuutta on arvioitu jälkikäteisesti. Lisäksi tehtyjen jälkiarviointien seuranta tuottaisi kokoavaa tietoa yleisistä syistä, joiden vuoksi lait eivät aina toimi tarkoituksenmukaisesti.
Vaikka eri ministeriöt arvioivat ja arvioituttavat valmistelemiaan lakeja, jälkiarviointitoiminnasta puuttuu systemaattisuus. Ei ole periaatteita sille, minkälaisten lakien toimivuutta tulisi arvioida, minkä tasoisesti, miten tai minkä tahon toimesta. Tehtyjä arviointeja ei ole myöskään kootusti saatavilla. Se, kuinka niitä on hyödynnetty, on myös pitkälti pimennossa. Jos lainsäädännön jälkiarvioinnin tulokset ovat tilaajalle kiusallisia, ei muodostu painetta ottaa niitä huomioon uusia lakeja valmisteltaessa, jos vain rajallinen ydinpiiri on tuloksista tietoinen. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö eri ministeriöistä löytyisi hyviä esimerkkejä jälkiarviointien hyödyntämisestä, vaikka tulokset eivät kaikilta osin aina mairittelevia olisikaan. Esimerkiksi oikeusministeriön hallinnonalalla rikosseuraamusten toimivuudesta on tehty runsaasti jälkiarviointeja, joiden tuloksia on käsitelty hallinnon eri tasoilla sekä hyödynnetty lainsäädäntöhankkeissa ja työryhmätyöskentelyssä.
Edellä kuvattua taustaa vasten lainsäädännön arviointineuvosto on tehnyt aloitteen valtioneuvostotasoisen lainsäädännön jälkiarviointijärjestelmän laadinnaksi. Järjestelmä määrittäisi, minkälaisista laeista laaditaan jälkiarviointi sekä yleiset periaatteet sille, mitä laadinnassa tulee ottaa huomioon, mitkä tahot niitä tuottaisivat, miten jälkiarvioinnit rahoitetaan ja kuinka arvioiden laatua valvotaan. Aloite luovutettiin valtioneuvoston kanslialle maaliskuun 27. päivä. Saadun palautteen perusteella aloitteelle on valtioneuvostossa paljon kannatusta. Tarve jälkiarvioinnin systematisoinnille on selvästi kytenyt monen säädöspoliittisen toimijan takaraivossa, ehkä jo pitkäänkin.
Miten tästä lähdetään eteenpäin, on kuitenkin kiperä kysymys. Erilaista jälkiarviointitoimintaa on Suomessa paljon, samoin osaajia ja jälkiarviointia tekeviä organisaatioita. Ministeriöiden oman arviointitoiminnan lisäksi arviointia tekevät tutkimuslaitokset, yliopistot ja korkeakoulut, virastot sekä konsulttiyritykset muut yksityiset tutkimusorganisaatiot. Myös arviointimenetelmiä, koulukuntia ja käsitteitä on runsaasti. Jokin taho saattaa ajatella, että pätevä arviointi edellyttää aina sellaisen koeasetelman, jonka avulla voi päätellä, onko toivottu muutos toteutunut ja nimenomaan tehdyn toimenpiteen ansiosta. Tätä kutsutaan usein vaikuttavuuden arvioinniksi. Joku toinen on erikoistunut prosessien tai toimeenpanon arviointiin, ja kolmas saattaa olla kiinnostunut niistä konkreettisista seurauksista eli vaikutuksista, joita toimenpide aiheuttaa, olivatpa ne toivottuja tai ei. Lisäksi toisistaan voidaan erottaa selvitystasoinen arviointi ja tieteen kriteerit täyttävä arviointitutkimus. Ja kuten tutkimuksessa yleisesti, myös arviointitutkimuksen parissa on koulukuntia, jotka eivät juuri keskustele keskenään tai arvosta toistensa lähestymistapaa.
Kaikelle edellä mainitulle arviointitoiminnalle on yhteiskunnassa paikkansa, mutta millaiset lähestymistavat pääsevät mukaan mahdollisen lainsäädännön jälkiarviointijärjestelmän laadintaan ja toimeenpanoon? Vaikka lainsäädännön arviointineuvosto pitää tärkeänä sitä, että jälkiarviointijärjestelmän toteuttaminen tulisi olla seuraavan hallituksen ohjelmassa, hätiköintiin ei ole tarvetta. Valmistelu voi edetä monien eri skenaarioiden varassa, jotka voi jakaa karkeasti seuraaviin: 1) virkamiehet valmistelevat järjestelmää syventymättä riittävästi arvioinnin mahdollisuuksiin ja reunaehtoihin, 2) järjestelmän suunnitteluun pääsevät mukaan innokkaimmat arviointitoimijat, jotka edistävät luonnollisesti oman osaamisensa ja lähestymistapansa mukaista arviointia, 3) suunnittelussa kerätään kehittämisajatuksia laajalla rintamalla huomioiden monipuolisesti erilaisia jälkiarvioinnin suuntauksia.
Suunnittelussa on tietenkin hyvä muistaa, että arviointiyhteiskunnassa kun elämme, jokin taho arvioi luultavasti muutaman vuoden kuluttua vuonna 2019 aloittavan hallituksen jälkiarviointijärjestelmää. Myöhemmin saammekin kenties kuulla, kuinka vaikuttavaa, tehokasta ja tarkoituksenmukaista jälkiarviointia valtioneuvosto kykeni tuottamaan, kuinka järjestelmän toimeenpano ja laadunvalvonta toimi ja millaisia vaikutuksia järjestelmästä on aiheutunut hyötyineen ja mahdollisine haittoineen, keskeisiä kohderyhmiä laaja-alaisesti kuullen ja erilaisia aineistoja monipuolisesti hyödyntäen. Toivottavasti arviointikriteerien listalta ei unohtunut mitään oleellista.
8.4.2019
